Heippatihei, vaan kaikille! Arvatkaas mitä... Tässä pari päivää sitten sattu yks juttu:

Ku mää olin lenkillä Miinan kanssa, nii vastaan tuli toinenki koira. Se oli vähä isompi ja sitä talutti semmonen nuori pariskunta. Menin heti niin matalaksi kuin voin, että antaisin ystävällisen vaikutelman itsestäni toiselle koralle. Ja kuvitelkaas! Se pariskunta vaan naurahti: "Voi, ku toinen iha peloissaan...".

Minäkö muka pelkäisin toisia koiria?! Tilanne oli vähän nolo, vaikken oikeasti pelännytkään. Halusin näyttää mikä minä olen koiriani ja nousin salamana pystyyn ja räksytin toiselle koiralle. Siitä sain kyllä remakat naurut.

Jonkun ajan päästä käännyimme takaisin kotia päin Miinan kanssa. Miinalla oli rullaluistimet jalassa, joten matkahan ei kestänyt kauaa. Ehdimme parissa minuutissa saada äskeisen pariskunnan kiinni juuri meidän talon edessä.

Kun näin taas sen saman koiran, lähdin juoksemaan sitä kohti häntä heiluen. Samalla vedin perässäni Miinaa, jolla oli täysi työ pysyä rullaluistimillaan pystyssä. Kun kiisimme koiran ohi haukuin sen perään ja toinen koiran taluttajista vain sanoi jotain: "Eihän se pelkää yhtään!".

Olin ylpee siitä, etten saanut nössön mainetta. Katu-uskottavuus on tosi tärkee asia, eikä sitä passaa mennä pilaamaan joidenkin pikkujuttujen takia.

Sori vähän tönkkö teksti, oli vaikeeta kirjoittaa nopeesti kiireessä