Terve kaikki! Morris täällä! Meiltä ei ole tullut uusia kirjoituksia pitkiin aikoihin, sillä meihin on iskenyt se melkein kaikille tuttu vaiva: laiskuus. Muistutin muita meidän blogistamme, mutta kukaan ei jaksanut tehdä elettäkään blogimme hyväksi, joten minä ajattelin tarttua tilaisuuteen ja pelastaa tämän blogin! Tässä viime aikoina ei ole kyllä tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista, mutta ehkä voisin vähän kertoa meidän tutustumisesta Jesse-koiraan.

Muutimme tänne viime keväänä. Olemme uusioperhe, minä ja Nelson ei tunnettu Jesseä ennen. Taloon tuli Jessen lisäksi muitakin uusia tuttavuuksia: nykyinen emäntämme ja hänen tyttärensä(kirjoittaa tätä blogia).

Ensimmäistä kertaa kun tapasimme Jessen meitä kauhistutti: "Kuka tuo on? Mitä se tekee täällä!". Tapaaminen ei tehnyt meihin ainakaan vaikutusta. Jesse innostui ja jahtasi meitä takaa. Olimme ihan paniikissa emmekä tajunneet silloin yhtään mistä oli kyse. Nelson loikkasi pitkän loikan keittiön kaappien päälle ja minä yritin piiloutua pahvilaatikkojen taakse.

Yhdessä asuminen Jessen kanssa oli aika hankalaa. Minä ja Nelson vietettiin paljon aikaa saunassa ja kodinhoitohuoneessa, jonne Jessellä ei ollut mitään asiaa. Välillä me aina kipitettiin nopeaan toiselle alueellemme; yläkertaan. Illalla kun tuo 'hirviö' nukkui me hiiviskeltiin alakerrassa.

Puolen vuoden tutustumisen jälkeen minusta ja Jessestä tuli ihan hyvät kaverit. Nelson vain oli hieman epäluuloinen. Nelsonin mielestä tuo iso kirppusirkus voi hyökätä milloin tahansa. Nelsonilla ja Jessellä olikin ollut vähän pientä kärhämää. Välillä tuntui ettei sitä jatkuvaa kitinää ja sähinää jaksanut enää kuunnella. Pahinta oli kuitenkin jatkuva pelko, että jommalle kummalle käy pahasti. Onneksi kummallekkaan ei käynyt mitenkään, Jessellä aukesi vain pari kertaa silmäkulma.

Nykyään elämämme on ihan normaalia ja rauhallista. Mitä nyt välillä tuossa Nelson Jesselle sähiseekin. Istumme ja tarkkailemme ihmisiä samassa huoneessa ilman tahinaa. Jesse ei sano mitään vaikka välillä juon hänen juomakupistaan! Reviiritkin on varmasti jo jätetty pois. Paitsi, että sauna on vielä yhä minun ja Nelsonin valtakunta. Jessellä on sitten oma vakiopaikka olohuoneen nojatuolissa.